Nuorten turvallisuus ei mahtunut Resiina-lehteen

Alan yhteinen lehti kertoi linjansa jättämällä julkaisematta rakentavan kirjoituksemme.

Yli kaksi vuotta sitten lähetimme kirjoituksemme museorautatiealan yhteiseen ja arvostettuun Resiina-lehteen, joka julkaisee jatkuvasti lukijoiden postia erilaisista yksityiskohtaisistakin aiheista. Nuorten turvallisuus museotoiminnassa ei ilmeisesti ollut tarpeellinen aihe, sillä rakentava ja pituudeltaan ytimekäs tekstimme on jäänyt julkaisematta.

Tekemällä tällaisen valinnan lehti vahvistaa sitä havaintoa, joka valitettavasti syntyi laajemminkin keskusteluista tämän blogin aiheen ympärillä. Tekniikkaväki haluaa katsoa pois ja vaieta, kun puhe ei ole tekniikasta, vaan sellaisesta turhasta jutusta kuin inhimillisyys, eettisyys ja koskemattomuus.

Alalla ei ole kaikki kunnossa

Resiina-lehden valinta on erikoinen sikälikin, että lehti itse on historiassaan useita kertoja antanut käyttäytymisohjeita rautatieharrastajille. Erityisen erikoiseen valoon ratkaisu voi asettua, jos alalla joskus paljastuu jotain asiaan liittyviä väärinkäytöksiä. 

Alalla vallitseva vaikenemisen kulttuuri on vaarallista siksikin, että kyse on turvallisuuskriittisestä alasta. Siinä suhteessa asiat eivät ole tällä hetkelläkään kunnossa. Esimerkiksi osa liikennöitsijöistä on liikennetoiminnasta sivussa mm. laiminlyöntien takia. 

Tukemalla vaikenemisen kulttuuria ei puolusteta, vaan vaarannetaan museoliikennealaa.

Salattu jäseniltä -blogi tehtävänsä velvoittamana julkaisee siis ohessa Resiinan lukijoille koskaan päätymättömän, asiallisen kirjoituksemme. Vai mikä tässä oli asiatonta: 

Nuorten turvallisuutta ei ole alalla varmistettu riittävästi

Toimme vuonna 2020 esiin yhden museorautatiealan yhdistyksen menettelyn tilanteessa, jossa poliisi tutki lasten ja nuorten koskemattomuuteen liittyvää rikosepäilyä. Jouduimme julkistamaan asian, koska yhdistys kieltäytyi ottamasta sitä tuolloin edessä olleen kevätkokouksen asialistalle, eikä muutenkaan reagoinut tilanteeseen luottamusta herättävällä tavalla. Myös yhdistyksen toiminnantarkastajat joutuivat puuttumaan sen toimintaan.

Asiasta syntyi luonnollisesti runsas ja kiivaskin keskustelu. Yksi havainto keskustelusta on, että alalla ei ole lainkaan riittävästi ymmärretty yhdistysten ja yhteisöjen vastuuta lasten ja nuorten turvallisuudesta. Ei ole välttämättä edes mielletty, että asia pitäisi huomioida.

On rikkaus, että rautatieharrastus sopii yhtä hyvin 16- kuin 60-vuotiaalle, ja eri-ikäiset harrastavat yhdessä. Kuitenkin, kun joku yhdistys tai talkootoimintaa järjestävä yritys ottaa toimintaansa mukaan alaikäisiä, sille syntyy osin lakisääteinen, ja joka tapauksessa eettinen ja moraalinen velvollisuus rakentaa käytäntöjä, joilla turvataan alaikäisten turvallisuus. Oli sitten kyse työturvallisuudesta, kiusaamisesta tai ahdistelusta.

Tällaiset selkeästi kirjatut käytännöt ovat arkipäivää esimerkiksi urheiluseuroissa. Ei voi tulla kysymykseen, että urheiluseuraan ”vain tullaan” ilman, että seuralla on esimerkiksi lapsen huoltajien yhteystiedot, suostumus ja selvät toimintamallit, joilla lasten turvallisuudesta huolehditaan.

Käytännöillä määritellään esimerkiksi, mitä aikuiset saavat ja mitä eivät saa tehdä, tai konkreettisesti, miten majoitus- ja peseytymisjärjestelyt hoidetaan niin, että alaikäisten intimiteetti säilytetään. Säännöillä varmistetaan myös, että aikuisia on aina paikalla useampia kuin yksi, ja rajataan aikuisen ja yksittäisen nuoren välisiä keskinäisiä kontakteja.

Museorautatiealalla käyty keskustelu osoitti, että käytännöissä on puutteita, tai niitä ei ole ollenkaan. Alalla pitäisi tunnistaa nuorten koskemattomuuteen liittyviä riskejä.

Yksi riski on virheolettama, että kun alan harrastajista lähes kaikki ovat miespuolisia, mitään ei voi tapahtua. Toinen riski voi olla yksittäisten ihmisten nostaminen gurun asemaan. Tällöin syntyy mahdollisuus edistää tai vaikeuttaa nuoren harrastusta myös erilaisilla asiattomilla keinoilla.

Riskejä torjutaan edistämällä tasavertaisuutta ja demokraattisuutta.

Kannustamme jokaista alan toimijaa käymään läpi omat käytäntönsä. Teeman voi ottaa vaikka tulevan kokouksen aiheeksi. Malliratkaisuja löytyy esimerkiksi Väestöliiton ja urheiluseurojen yhteistyössä laatimista valmiista pohjista, joita voi hakea sivulta etoleyksin.fi. 

Kirjoittajat A. Ojala, P. Pentikäinen ja J. Pirttilahti